Mulle sattuu ja tapahtuu. Mä pompin asioista seinään kesken lauseen eikä mun jutuissa läheskään aina ole järkeä. Meidän elämässä ei monenkaan mielestä ole järkeä, mutta mitä sitten? Se on meidän ja me pärjätään näin.
Voi olla että me syödään aamupalaks perunamuusia sängyssä, lettuja ja jätskiä päivälliseks eikä pestä aina hampaita.
Mä innostuin laihduttaan, vlcd pirtelöillä. Kaverin vika. Saa nähdä kauan tääkin kestää, nyt on toinen päivä menossa ja mä haluan ruokaa. Oikeeta ruokaa. Normaalisti mä mutustan aina jotain; oon sitten ilonen, surullinen tai jos on tylsää. Nyt kun pitää korvata viis ateriaa 200ml pirtelöä ilman välipaloja tai muita mutusteluja, hajottaa jo nyt. Ehkä mä skarppaan ja vedän tän kolme viikkoa loppuun asti. Tai sit en. Kauheeta tästä tekee se että just ennen kun ostin noi laihis pirtelöt, kävin kaupassa. Ostamas kaapit täyteen kaikkee hyvää! Juustoja, hodaria, hedelmiä, jukurttia.. Omnom. Ja nyt ne huutaa mun nimeä tuola ja mä en saa koskea niihin.
